SALAISUUKSIA, LÄSNÄOLOA JA VOIMAA - SELF HELPIN MONINAINEN MAAILMA

 

Lontoolainen toimittaja Marianne Power päätti kirjassaan Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin selvittää onko self help- oppaista apua elämänmuutokseen. Mainio kirja, suosittelen!

Hänen esimerkkiään seuraten aioin tehdä saman, lukea elämäntapaoppaita ja katsoa mitä tapahtuu - vai tapahtuuko mitään. Täytyy myöntää, että en heittäytynyt projektiin aivan samalla vimmalla ja intensiteetillä kuin Power, mutta kahlasin yhdeksän kirjaa läpi vajaassa puolessa vuodessa ja yritin imeä itseeni mahdollisimman paljon vireää self help-henkeä. Tässä yhteenveto tuosta oudosta, mutta samalla riemukkaasta matkasta.

Aloitin tammikuussa rauhallisesti David Richon kirjalla Viisi asiaa joita et voi muuttaa. Alun sekavuudesta huolimatta Richon kirja toimii; se on maltillinen, pragmaattinen ja jopa poikkeuksellisen karski. Teos keskittyy lähinnä egosta irtautumiseen, tyytyväisyyteen ja asioiden hyväksymiseen - elämä ei aina ole reilua. Viisi asiaa on juureva ja viisas opus, se haastoi katsomaan sisäänpäin ja lopettamaan turhan surkuttelun. Pidin siitä ja tunsin oloni harvinaisen tyyneksi.

Seuraavana vuorossa oli Rhonda Byrnen menestyskirja Salaisuus. 

Siinä missä Richo kehottaa itsetutkiskeluun psykologian ja buddhalaisuuden kautta, Salaisuus on täynnä kiiltäviä autoja, hehkeitä puolisoja ja ihannepainoa. Vaikka Salaisuudessa korostetaankin paljon positiivisuutta ja kiitollisuutta, se on myös järkyttävän itsekäs ja ahne. Rhonda Byrnen ohjeiden mukaisesti päätin lähettää universumille toiveen. Pyysin jotain konkreettista ja suhteellisen epätodennäköistä eli ruusukimppua tietyltä ihmiseltä. Ei tullut ruusuja, välimme katkesivat. Enkä ole toistaiseksi saanut myöskään toivomaani suurta rahasummaa, mielekästä työtä mielekkäässä ympäristössä tai uusia ystäviä. Enkä liiemmin menestystä tai vaikutusvaltaakaan. 😀  

Alunperin tarkoituksenani oli lukea koko Byrnen tuotanto (hän on kirjoittanut samasta aiheesta ainakin viisi megamenestyskirjaa) mutta Salaisuuden ja Voiman jälkeen en kertakaikkiaan kestänyt enempää. Muistiinpanoihini olen kirjoittanut: "Tekee mieli paiskata kirja seinään. Tarvitsen järjellisempää luettavaa, en tällaista karseaa sieluhölkkää."

Rhonda Byrnen vauhkosta laukasta siirryin jälleen täysin päinvastaiseen maailmaan, Eckhart Tollen Läsnäolon voimaan. Marianne Powerin kokemukset Salaisuudesta olivat katastrofaaliset, mutta Tollen vaikutus puolestaan harmoninen ja rakastava. Olen samoilla linjoilla ja voisin jopa sanoa Läsnäolon voiman olevan yksi parhaimmista - kenties jopa paras - lukemistani elämäntapaoppaista. Tolleen tutustuessani ryhdyin samanaikaisesti katsomaan Twin Peaks- sarjaa (kolme tuotantokautta putkeen) ja jollakin tavalla nämä prosessit tukivat toisiaan. Agentti Dale Cooperin sanat toisella tuotantokaudella ovat kuin Läsnäolon voiman maailmasta:  

"Tiedän, mitä siirtoja minulta odotetaan, ja tunnen pelilaudan. Olen miettinyt asioita viime aikoina. Olen alkanut kiinnostua pelilaudan ulkopuolisista asioista. 

Suuremmasta pelistä.    

Tuulen huminasta mäntyjen lomassa. Eläinten aisteista. Siitä, mitä pelkää pimeässä ja mitä on pimeän tuolla puolen. Tarkoitan pelon tuolle puolen katsomista. Maailman näkemistä rakkauden kautta."

Läsnäolon voimasta irtipäästettyäni luin Anna Kåverin kaksi kirjaa, Toimiva yhteys ja Elämää, ei taistelua. Tolle-hurmion jälkeen ne jäivät joko varsin laimeiksi tai sitten pääni ei enää suostunut vastaanottamaan yhtään enempää elämäntaitoneuvoja tuossa vaiheessa, en nimittäin muista näiden kahden kirjan sisällöstä yhtikäs mitään, itse asiassa en edes kansikuvia. Vaikka luulisi nimenomaan tuon rajun haarniskapään jäävän mieleen yleensä niin eteeristen self help- kansien keskellä.

Viimeisenä, muttei vähäisempänä otin luettavakseni Julia Cameronin Kuuntelemisen taidon. Julia ei oikeastaan kuulu täysin saumattomasti self help-osastoon, hän on pikemminkin luovuuden avaaja ja ravistelija. Hänellä on myös imelät ja varsin korkealentoiset hetkensä. Cameronin esikoisteos Tie luovuuteen on syystäkin kehuttu klassikko ja samoilla aineksilla ja harjoituksilla jatketaan; aamusivuilla, taiteilijatreffeillä ja ideakävelyllä. Kävelystä luistin kerran jos toisenkin (myönnän) ja elämänihän on valmiiksi jo yhtä pitkää taiteilijatreffiä, mutta aamusivuja olen kirjoittanut ahkerasti nyt kuukauden verran. Niissä on oikeasti järkeä.

Lopputulos: Päätin sulkea ympyrän lukemalla uudelleen David Richon Viisi asiaa joita et voi muuttaa. Tajusin, että kitisen aamusivuillani päivästä toiseen juuri niistä asioista, joista Richo karjahti vajaa puolisen vuotta sitten: Get Over It - Elämä ei ole reilua! Käsitin, että en ole henkisesti edistynyt yhtään. En ole myöskään sisäistänyt lukemaani millään tavalla enkä keskittynyt tarvittavaan muutokseen. Tässä onkin hyvän self helpin jännä ilmiö, ne antavat virtaa ja dynaamisen energiasysäyksen, aidon motivaation muutokseen - mutta ainakin itselläni valitettavasti vain pieneksi hetkeksi. Sen jälkeen sitä luisuu puolihuomaamattomasti takaisin vanhoihin uomiinsa.  

Tuntuu myös, että katsomani Twin Peaks-sarja oli kasvuni kannalta merkittävämpi kuin osa näistä kirjoista. Kun järkensä menettänyt Benjamin Van Horne julistaa suu vaahdoten: "Mitä elämässä tarvitaan? Tasapainoa, etäisyyttä, symmetriaa!" niin siihen ei ole oikeastaan mitään lisättävää.

Niitä ruusuja odotellessa.😁

Kirjat:

Marianne Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin 😀😁👍

David Richo: Viisi asiaa joita ei voi muuttaa 😀👍

Rhonda Byrne: Salaisuus 😕👎

                    Voima 😬👎

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima 😀👍👍💗

           Tyyneys puhuu 👍

                                      Harjoituksia läsnäolon voimasta 👍

Anna Kåver: Toimiva yhteys - myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa 😐

Elämää, ei taistelua 😐

Julia Cameron: Kuuntelemisen polku 😀👍

+ Special Quest Star:

Twin Peaks tv-sarja 😀👍👍💗