12.12. LEVYRAATI

 

Tänään on 12. joulukuuta ja Kirjavan tuvan 12. blogikirjoitus. 

 

Sen kunniaksi vuorossa on levyraati kappaleista, joiden nimessä on luku 12. 

Levyraadissa mukana oli itseni lisäksi nuori, erittäin kriittinen arvostelija, joka halusi itsestään käytettävän nimeä "Anonyymi henkilö" sekä hurmaava ystävättäreni Tara, 46 vuotta.

Alunperin tarkoituksenani oli luonnollisesti kuunteluttaa kokonaiset 12 kappaletta, mutta Anonyymi henkilö protestoi puolessavälissä vahvasti joten joudumme tyytymään seitsemään arvioon. Arvosteluasteikko on 1-10 pistettä. 

 

Aloittakaamme. If music be the food of love - play on!♩♪♩

 

1. Nylon Beat: 12 apinaa 

 

Anonyymi henkilö: Ei mitään järkeä missään. Ihan kuin torakka hyppisi basson päällä. Keinotekoinen. 1 piste.

 

Tara: Alku on lupaavan pulputtava, mutta vauhti hyytyy ihmeen nopeasti. 

3 pistettä. 

 

Minä: No Doubtin "Hella Goodia" muistuttava laulu on tarttuva, mutta tasapaksu. Sen sijaan Nylon Beatissa itsessään oli jotain ainutlaatuista, kuplivaa, räväkkää ja kivaa, joten annetaan 6 pistettä.

 

Yhteispisteet: 10

2. The Mamas & The Papas: Twelve-Thirty

 

Anonyymi henkilö: Tulee Beatles mieleen. Ei niin paha kuin edellinen, mutta tylsä rallatus. 2 pistettä.

 

Tara: Oikein hyvä. 9 pistettä.

 

Minä: Papa John Phillips kirjoitti kappaleen kyllästyttyään "tummaan ja likaiseen" New Yorkiin, jossa hänen ikävän elämänsä symbolina oli ikkunasta näkyvä, aikaan 12.30 pysähtynyt kello. Kun hän muutti Kaliforniaan, kaikki muuttui paremmaksi.

 Kappaleessa onkin ihana, toiveikas kertosäe ja samalla surumielistä tunnelmaa.  

At first so strange to feel so friendly/ To say good morning and really meant it.  

8 pistettä.

 

Yhteispisteet: 19

 

3. The Beatles: 12-Bar Original

 

Anonyymi henkilö: Tämä sattuu jo fyysisesti, biisi ei ala ikinä. 1 piste.

 

Tara: Minä tykkäsin. Tulee aamuisa olo; samanaikaisesti levollinen mutta kiirehtivä mieli, kupillinen kahvia ja ulkona sataa vettä, räntää - tai miehiä. On lähdettävä vaikka haluaisi jäädä.

8 pistettä.

 

Minä: John Lennonilta kysyttiin joskus radiohaastattelussa onko The Beatlesilla olemassa julkaisemattomia kappaleita. Lennon vastasi, että ainoa jonka hän muistaa on "some lousy 12 Bar." Instrumentaali julkaistiinkin vasta vuonna 1996, ja onhan tämä kieltämättä vähän "lousy". 5 pistettä.

Yhteispisteet: 14

4. Bob Dylan: Rainy Day Woman # 12&35

Anonyymi henkilö: Harppu on huono asia. En pysty. Kuulostaa ikälopulta. 1 piste.

 

Tara: Reipas ja vireä. 9 pistettä.

Minä: Mietin pitkään mitä tästä oikein sanoisin. Bob Dylan on mielestäni tavattoman lahjakas, mutta tästä biisistä en pidä lainkaan. Hermoja raastava ralli.

Pisteitä marssiorkesterille ja riehakkaan vinksahtaneelle karnevaalitunnelmalle, harppukin on ihan hyvä asia. 

Jos annoin kuusi pistettä Nylon Beatille silkasta Nylon Beateydestä niin onhan nyt Bob Dylanille annettava enemmän pisteitä pelkästä Bob Dylaniydestä, siispä 8 pistettä.

Yhteispisteet: 18

5. Cyndi Lauper: Twelve Deadly Cyns / Time After Time

Tässä hippasen venytetään sääntöjä, koska Twelve Deadly Cyns on Cyndi Lauperin Best Of - kokoelmalevyn eikä biisin nimi, mutta kanssakuuntelijamme Anonyymi henkilö alkoi olla tässä vaiheessa jo niin perinpohjaisesti kyllästynyt ettei kokonaisen albumin kuuntelu olisi onnistunut millään. Otimme levyltä kuunteluun Time After Timen, koska Anonyymi henkilö tiesi sen entuudestaan. 

Anonyymi henkilö: Tulee mieleen teepannu. 3 pistettä.

 

Tara: Pidän Cyndi Lauperin samankaltaisesta True Colors-balladista enemmän, tässäkin on kyllä omat hyvät ja herkät hetkensä. 

7 pistettä.

Minä: Tunteikas ja koskettava. Tähän lauluun liittyy myös henkilökohtainen aspekti, kappale tuo mieleeni erään kolean, mutta kauniin loppusyksyisen viikonlopun. 

Inspiroivan ihastuttavalle Cyndi Lauperille, itse biisille ja lämpöisille muistoille 10 pistettä.

Yhteispisteet: 20

 

6. Krissy&Ericka: 12.51

 

Anonyymi henkilö: Ei! Miksi tytöt pakotetaan laulamaan pojista? 1 piste.

 

Tara: Heikko esitys. 1 piste.

 

Minä: Itselleni entuudestaan täysin tuntemattomat Krissy ja Ericka ovat filippiiniläinen, akustinen pop-duo ja tämän kappaleen tekoaikaan (vuonna 2012) joko alaikäisiä tai hyvin nuoria aikuisia (en löytänyt heidän tarkkaa ikäänsä). 

Heleä laulu muistuttaa paikoitellen The Banglesista, mutta kokonaisuutena täysin mitäänsanomaton. En kuuntelisi toista kertaa. 3 pistettä.

 

Yhteispisteet: 5

7. Twelve Days of Christmas (joululaulu)

Anonyymi henkilö: Ärsyttävä ja toistaa itseään. Koska on sentään joululaulu niin 2 pistettä.

 

Tara: Loppuuko tämä ikinä? 1 piste.

Minä: Tähän lauluun perustuu Carl Barksin loistava ankkatarina "Kohtalokas loru" (julkaistu myös nimellä "Roope-setä jouluostoksilla") jossa hypnotisoitu Roope Ankka päättää ostaa naapuruston koiralle sanoituksissa mainitut lahjat mm. yksitoista säkkipillinsoittajaa, kymmenen hyppivää herraa, kahdeksan lypsävää tyttöä, kolme ranskalaista kanaa ja peltopyyn päärynäpuussa. 

Barksin tarina on huomattavasti menevämpi ja hauskempi kuin itse kipale. Aika puuduttava viisu. 4 pistettä.

Yhteispisteet: 7

 

Levyraadin kärkikolmikko oli varsin tasaväkinen. 

Voittajaksi kohosi Cyndi Lauperin Time After Time 20 pisteellään. Hyvänä kakkosena The Mamas and The Papas, 19 pistettä. Ja 18 pisteellään Bob Dylan nappasi kolmossijan.

 

Kiitokset osallistujille, Taralle ja Anonyymille henkilölle. (Kuva hänen luvallaan, tietenkin.) 

 

💗

 

Laitetaan vielä kaikille joulunajan mietintämyssyily: mikä on paras joululaulu kautta aikojen? 

 

Tiukan pähkäilyn, vertailun ja YouTubettamisen jälkeen oma vastaukseni on Band Aidin Do They Know It´s Christmas. 

  

Musiikkivideoon tiivistyy koko 80-luvun brittipop, mm. viehättävä Boy George notkeine soul-äänineen, pyöreäposkinen George Michael, Duran Duranin Simon Le Bon, joka tuohon aikaan selitti haastattelussa omaperäisen lauluäänensä kumpuavan tarmokkaasta tupakoinnista. Bananaraman kolmikko, jotka kertoivat olleensa videon kuvausten aikaan sunnuntaiaamuna karmeassa krapulassa ja Bono lauloi niin kovaa, että päähän sattui.

 

Niin, Bono. Hänen osuutensa kestää ehkä muutaman sekunnin verran, mutta jo siinäkin ajassa hänen juureva karismansa puhkaisee katon. 

Sitä paitsi Bono on aina hyvien puolella.

Anonyymin henkilön mielestä paras joululaulu on Ariana Granden December ja Taran suosikki puolestaan Jethro Tullin Christmas Song.

 

💗

 

Nyt joulua kohti ja ensi kerralla taas jotain ihan muuta. Pysykää mukana!🎄