TAROT-KORTIT FIKTIIVISESSÄ KIRJALLISUUDESSA OSA 2
Tarot-korteilla ja jännärillä jatketaan. Mikäli et ole lukenut blogitekstin ensimmäistä osaa, voit lukea sen täältä:
https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/05/tarot-kortit-fiktiivisessa.html
Tässä jälkimmäisessä osassa arvioitavana Kate Greenin Kuun varjo. Lopussa ratkaisu Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelin arvoitukseen.
KATE GREEN: KUUN VARJO
Karisto 1987
Suomentanut Kaarina Jaatinen
Tarot-kortit kuvassa: Modern Witch Tarot Deck by Lisa Sterle
Kate Green ei ole minulle entuudestaan tuttu kirjailija, Yön enkelin (1989) kasarihenkisen kansikuvan muistan joskus nähneeni. Ilmeisesti hänen tuotannostaan ei ole suomennettu kuin nämä kaksi kirjaa, mutta pakko myöntää ettei Kuun varjon perusteella tämä ole erityisen suuri menetys.
Selvänäkijä ja Tarot-tulkitsija Theresa Fortunato pestautuu poliisin apulaiseksi tutkimaan erikoista murhasarjaa, tappaja jäljittelee murhissaan Tarot-pakan Miekkakortteja. Theresa saa vahvoja näkyjä, tuntee uhrien tuskan ja on pian itsekin ilmiömäisten kykyjensä takia murhaajan tappolistalla. Samalla hän joutuu kohtaamaan omia pelkojaan, menneisyyden haamuja ja karmivia painajaisia. Hän on keskellä salakavalaa pyörrettä - mikä on totta, mikä manipulointia ja mikä kuvitelmaa.
Theresan ympärillä pörrää epäilyttäviä miekkosia riittämiin; hämärähommiin sotkeutunut entinen aviomies, naapuri, jolla on tekaistu identiteetti sekä epäluuloinen komisario, joka tuntuu käyttävän Theresaa häikäilemättömästi houkutuslintuna napatakseen murhaajan. Theresa ei voi luottaa kuin itseensä ja vaistoihinsa.
Kuun varjossa voisi olla aineksia kelpo jännäriin, mutta se jää kovin väsyneeksi ja kankeaksi. On kuin juonenkehittelyyn lopen kyllästynyt Dean R. Koontz kohtaisi alavireisen Mary Higgins Clarkin puisevimmillaan. Henkilöhahmot ovat ohuita ja yhdentekeviä, tunnelma lattea, loppupuolella lukijan toiveikkuus onnistutaan nostattamaan hetkeksi, mutta turhaan.
Kirja on vuodelta -86, joten kenties silloin käsiteltävät teemat ovat olleet tuoreempia, mutta nyt tuntuvat vaan kuluneilta ja väljähtyneiltä.
Tarot-kortit ja Theresan näyt ovat keskeisessä asemassa läpi koko jännärin, mutta eivätpä nekään jaksa innostaa kovin pitkälle.
Jos nyt joitain hyviä puolia pitäisi kirjasta löytää niin 80-luvun aikakaudessa ja kielessä on aina oma viehätyksensä: on puhelinkoppeja ja kirjoituskoneita, jatsilevyjä ja rokkia. Radiossa soi Bob Marleyn uusin hitti. Kirjassa mainitaan myös ohimennen Madame Ninan ennustuskoju, joka hymyilyttää päähenkilö Theresaa. Minuakin hymyilytti.
Kuun Varjo
Numeroarvosana: 6-
Kirjaa kuvaava Tarot-kortti: Koska Miekat ovat tarinassa keskeisiä niin laitetaan ne. Tylsänpuoleinen ratkaisu - mutta niin oli koko kirjakin.
LUE MYÖS:
Ruth Hogan: Madame Burovan kuu ja tähdet
Minttu Hapuli: Tarot-tarinat
Tuomas Korppi: Käytä intuitiotasi (novellikokoelmasta Pelonoppi)
🔮
Arvoitus kirjasta Virpi Hämeen-Anttila: Sokkopeli
Otava 2008
Kansikuva: Jussi Kaarinen
OIKEA VASTAUS PUUSEPÄN VÄRIARVOITUKSEEN:
Vihje oli: Pojan väri. Mitä se on. Se on Susisilmä Pyhimyspojan Ylevän Trumpetin Väri täynnä Outoa Kiljunaa Maailmojen ja Enkelien ylittämiä Hiljaisuuksia.
Väri on orvokinsininen.
Ratkaisu: Kirjassa Pete naputtelee googleen ranskaksi vihjeen sanoja enkeli, maailma, hiljaisuus - anges, mondes, silences - ja löytää Arthur Rimbaudin runon Voyelles (Vokaalit):
O, suprême Clairon plein des strideurs étranges,
Silences traversés des Mondes et des Anges;
O l`Oméga, rayon violet de Ses Yeux!
O, ylevä trumpetti täynnä outoja läpitunkevia ääniä,
hiljaisuuksia, joita maailmat ja enkelit ylittävät;
Omegan O, hänen silmiensä orvokinsininen säde.
Suomennos Virpi Hämeen-Anttilan
Problem solved. Enpä olisi itse keksinyt. Ja mikäli olisinkin keksinyt googlata vihjeen sanoja ranskaksi niin ei jälkeäkään Rimbaudista vaan YouTube-linkkejä erilaisiin biiseihin. Ja olisinko hoksannut siltikään? Ranskan taitoni on nimittäin totaaliruosteessa, tosin yläasteen ranskan tunneilla "nimeni" oli jostakin syystä juuri Violet.
Mutta miksi Arthur Rimbaud on Susisilmäinen Pyhimyspoika? Pojan ymmärrän koska Rimbaud kirjoitti koko tuotantonsa teini-iässä. Mutta viittaavatko termit susisilmä ja pyhimys johonkin? Jos tiedät niin kerro ihmeessä. Niitä ei nimittäin kirjassa selitetä.
♐
Seuraavan blogitekstin aiheesta tai ajankohdasta ei ole vielä tietoa, annetaan kesän viedä mennessään.
Upeaa kesää ja juhannusta kaikille!💛
XIX Love (The Sun) / The Major Arcana
The Path of Magic Tarotdeck
sekatekniikka kankaalle
© Nina Merlina
Instagram: https://www.instagram.com/ninamerlinaart/
Olisin vastannut värikysymykseen automaattisesti purppura, sillä se on Pojan väri. Poika ei liene Rimbaud vaan se Alfa ja Omega, jota pyhät kirjoitukset odottavat. Myös trumpetti viittaa Raamatun ennustuksiin. Sen sijaan susisilmä viitannee orvokin sinisessä kukassa olevaan keltaiseen sudensilmään.
VastaaPoistaTämä on minun tulkintani. Mutta varmaankin myös Rimbaud'n runo on nivottu mukaan. Huomaa muuten, että Rimbaud'n runon sanoja voi lukea usealla eri merkityksellä - esimerkiksi strideurs etrangés.
Virpi on selvästi perehtynyt asioihin, mutta luulen, että hän on myös halunnut simuloida hullun kostajan mystiikan tietynlaista sanomien sumua.
En ole tuota kirjaa vielä lukenut, mutta juttusi perusteella hankin sen, jahka ehdin...
Upeaa, kiitos vastauksestasi ja tulkinnastasi, joka on todennäköisesti täysin oikea ja varsin valaiseva. Nyt huomaan, että jumiuduin arvoituksessa aivan liikaa Rimbaudiin ja hänen persoonaansa, vaikka selvästikin vihjeet osoittavat täysin toisaalle. Myös tuo orvokin kukan sudensilmä on itselleni uutta tietoa. Arvokas vastaus, kiitos!
PoistaNiin, ja tietysti myös Puuseppä on viittaus Jeesukseen.
VastaaPoistaEdgar Allan Poen kuuluisan Amontillado-novellin henkilöt ovat Montrésor ja Fortunato (suomeksi "Aarteeni" ja "Onnekas").
VastaaPoista