Ninan kirjava tupa

Elokuun blogikirjoituksessani muistelin suhdettani Madonnaan:  https://kirjavatupa.blogspot.com/2021/08/madonna-ja-mina.html ja nyt Halloweenin kynnyksellä otan esille toisen lapsuuteni erityislaatuisen Material girlin: Milla Magian. Ensikosketukseni Millaan oli Aku Ankka-lehdessä vuonna -81 julkaistu Carl Barksin mahtava tarina Odysseuksen aarre. Ihastuin samantein! Milla Magia oli Ankkamaailmassa poikkeuksellinen hahmo, hän oli julmetun tyylikäs, viehättävä, katala, itsenäinen, viekas, temperamenttinen, rohkea - ja tietenkin noita. Hän oli myös italialainen ja asui korppinsa kanssa Vesuviuksen kupeessa. Huomattavasti mielenkiintoisempaa ja lumoavampaa kuin asustelu Ankkalinnan liepeillä Takametsässä tai Paratiisitien omakotitalossa. Milla Magian ulkonäöllisenä esikuvana olikin Carl Barksin mukaan italialainen näyttelijä, upea kaunotar Sophia Loren. Saman kadun varrella kanssani asui tuohon aikaan poika nimeltä Jussi, jonka kotoolta löytyi 70-luvun Aku Ankka-lehtien kokoelma. Mik...

  Tänään, 16. elokuuta Madonna täyttää 63 vuotta.    Vuosi 1986, olin 10-vuotias. Elokuun alku maistui merkkareilta ja korvalappustereoissani soi Like A Virgin. Ensimmäinen kosketukseni Madonnaan oli edellisvuonna Like A Virginin musiikkivideo Hittimittarissa. Jos sanoisin, että Madonna teki heti järisyttävän vaikutuksen, se olisi vähättelyä, pikemminkin hän jysähti elämääni kuin meteoriitti ja täytti sen.   Olin "Wanna-Be". Minulla oli farkkuhame, neonpinkki vyö, valkoinen "Keep Cool"- tekstinen napapaita (alunperin college-pusero, jonka vyötäröresorin ja hihat olin omin luvin katkaissut) pitsilegginsit ja Anttilasta ostetut helmet.  Koska en haaveistani huolimatta asunut New Yorkissa, Lower East Sidella, oli pakko fantasioida pikkukaupungin keskusta salaisuuksia sykkiväksi suurkaupungiksi. Mielikuvituksen voima on tunnetusti rajaton, tussitöherrysten peittämä Centrum-tavaratalon asiakas-WC oli dekadenttien graffititaiteilijoiden kohtauspaikka, kaupunginosat ja...

  ...JA SUOSITTELEN MILLOIN VAIN:  NEITI FISHERIN ETSIVÄTOIMISTO-SARJA Kirjoihin ja kulttuuriin keskittyvissä blogeissa on usein ajankohtainen teema: uutuuskirja, juuri ilmestynyt elokuva, arvio tuoreesta taidenäyttelystä... Itse aion nyt kuitenkin ottaa esille kaksi ei niin uudempaa tuttavuutta: Marie Bengtsin teoksen Murha maalaisidyllissä (ilmestynyt vuonna 2018) ja Neiti Fisherin etsivätoimisto-sarjan (kolme tuotantokautta tehty vuosina 2012-2015).    Monet kertovat lukevansa suosikkikirjojaan useampaan kertaan, mutta harvemmin dekkareita. Kun muistaa juonen ja murhaajan, tärkein elementti heidän mielestään on kadonnut.  Hyvät murhamysteerit silti kestävät useita lukukertoja ja tv-sarjat katselukertoja. Esimerkiksi Neiti Marplesta ja Poirotista nautitaan vuodesta toiseen. Kun ihastuin alkuvuodesta 2019 Neiti Fisherin etsivätoimisto-sarjaan katsoin kolme tuotantokautta niin moneen kertaan, että osaan ne vieläkin lähestulkoon ulkoa.   Syy miksi nostan Nei...

    Tällä kertaa Kirjavan tuvan käsittelyssä on kaksi juhannukseen sijoittuvaa elokuvaa, jotka edustavat molemmat kauhugenreä. Toisessa "pahiksina" ovat ruotsalaiset yöttömän yön juhlijat, toisessa suomalaiset. MIDSOMMAR - LOPUTON YÖ Ohjaaja ja käsikirjoittaja Ari Asterin kauhuelokuva Midsommar sai ilmestyttyään vuonna 2019 kosolti ylistäviä arvosteluja. "Hypnoottinen trillerimatka, yliluonnollisen pakahduttava kokemus, täydellinen taideteos, terävä psykologinen painajainen, visuaalinen taidonnäyte, mystinen ja lumoava, ilmiömäisen nerokas, julmetun kaunis, tyylikäs, pyörryttävän hieno elokuva, raikas ja rankka", Midsommerista kirjoitettiin.   Samalla leffa jakoi myös mielipiteitä. "Täysin sattumanvarainen, kiiltävän pinnan alla tyhjyyttään kumiseva kattila, onneton tarina, nolo räpellys, tyhjää estetiikkaa, pintapuolinen ja arvattava", sitä kritisoitiin.  "Ari Asterilla ei ole itse asiassa käsittelemistään aiheista yhtään mitään sanottavaa. Ei parisu...

 Kirjavuoteni 2021 on ollut (ainakin toistaiseksi) täyttä timanttia,  ihan mielettömiä teoksia ilmestynyt toinen toisensa perään. Tässä tammikuusta kesäkuun alkuun lukemieni uutuuskirjojen Top 10. Kirjoja ei ole laitettu paremmuusjärjestykseen vaan suosittelen näitä kaikkia.  Poimi siis itsellesi sopivimmat.💚       1. ANU SILFVERBERG: SINUT ON NÄHTY "Kenen silmin täällä ihmisiä oikein katsotaan ja kuka tätä tarinaa oikein kertoo?" Siinä on hyvä mutta harvoin esitetty kysymys ja vastauksena on, etteivät ainakaan naiset.   Silfverberg käsittelee katseen valtaa, populaarikulttuurin yksioikoisen latteaa naiskuvaa ja myös sen täydellistä puuttumista. Tämä on teos, joka täytyy ehdottomasti lukea toiseen kertaan ja todennäköisesti uudelleen ja uudelleen, asiaa ja pohdittavaa on niin paljon.  Mielenkiintoinen ja tärkeä kirja, jonka yhteiskunnallinen arvo on mittaamaton.    2. MARK LANEGAN: SING BACKWARDS AND WEEP - MUISTELMAT   Voi hemmett...

Muistikirjamerkinnässäni muutaman vuoden takaa fiilistelen auvolla alkanutta kesäkuuta: Hetkiä heräävässä kaupungissa. Aamukahvi auringossa. Parveke, jota valo rakastaa. Kevyt mekkonen, lakatut varpaankynnet, (silmäpako sukkahousuissa), ballerinat. Villikukkia, vuorovaikutteisia pumpulipilviä, hyvän mielen hyrinää.   Valkeat yöt, kuukaistale kaakaon yllä. Muistikirja, polvisukat, öiset katot, violetit noitatossut. "Kesäkuun yöt eivät koskaan ole vaarallisia", sanoi Nuuskamuikkunen.  Tässä kaksi näyttelyvinkkiä kulttuurisuveen:   TANJA KOIVULA - KORONAPÄIVÄKIRJA Tanjan taidenäyttelystä on hyvä käynnistää värikylläinen kesäkuu. Upeita, persoonallisia ja voimakkaita maalauksia ja todella sympaattinen galleria. Eilisissä avajaisissa oli mukana myös Teuvo Ahokkaan koskettava runomonologi, joka on nähtävillä seuraavan kerran lauantaina 12.6. Inspiroi sydäntäsi leimuavan väkevällä taiteella!💗      Koronapäiväkirja - Tanja Koivula 3.6.2021 - 13.6. 2021 Tila-G...

  Löysin sattumalta lapsena tekemiäni kirjasia ja niistä yhdellä oli hulppean virtaviivainen nimi: Opi ja tiedä - kaikki nykytaiteesta!                                                         Käsialan, tussipiirustusten ja Aku Ankka-lehdestä saksittujen "taideteosten" perusteella olen koonnut sen kutakuinkin kymmenenvuotiaana. Kirjanen on kieltämättä tahattoman hauska, siinä alter egoni, tutkija Maria Steng tutustuu Kirzymin museon nykytaideteoksiin.  Suora lainaus kirjasta (kirjoitusvirheet ja epäloogisuudet nuoren tekijän):   "Taidekokoelman huippu on saksalaisen D. Dinconsin taideteos `Unicefin kirkko`. Se on tehty Tiimakirgin aikaan 1452, jolloin nykytaide oli harvinaista. Taulu varastettiin, mutta lunnaiden jälkeen tuotiin takaisin." 😀    Itse maalausten taso on vaihteleva, mutta...