KAUHUN JA PAINAJAISNÄKYJEN MESTARI ISMO SAJAKORPI / OSA 3: MERKITTY
Olemme edenneet käsikirjoittaja/ohjaaja Ismo Sajakorven kauhutuotannon kolmanteen ja viimeiseen osaan, nyt arvioitavana vuonna 1984 ilmestynyt tv-elokuva Merkitty.
Aiemmat tekstit voi lukea täältä:
Soittorasia-sarja: https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/09/kauhun-ja-painajaisnakyjen-mestari-ismo.html
Painajainen-sarja: https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/09/kauhun-ja-painajaisnakyjen-mestari-ismo_23.html
MERKITTY
Näin Merkitty-elokuvan ensimmäisen kerran noin 8-vuotiaana ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta - eikä olisi pitänyt. Pelkäsin kuollakseni viikkokaupalla, etenkin sitä homeenhohtoista silinteriäijää. Enkä koskaan unohtanut kokemusta, vaikka vuosien saatossa muistikuvat hapertuivatkin. Kukaan lähipiiristäni ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta leffasta joten aloin vähitellen epäillä oliko sitä koskaan ollut olemassakaan. Miten valloittavan Sajakorpimaista!
Mutta olihan se olemassa. Ja jälleennäkeminen vuosikymmenten jälkeen oli merkittävä elämys.
"Hyytävä tarina alkaa spiritistisestä istunnosta, jossa kuolema merkitsee omansa. Hän on entinen ilotyttö Irma jonka hääsuunnitelmat romahtavat kun sulhanen saa selville hänen menneisyytensä. Epätoivoinen Irma yrittää itsemurhaa ja sairaalassa hänet todetaan kuolleeksi, mutta missä kulkee elämän ja kuoleman raja? Sitä ihmettelevät lääkärit kun tyttö katoaa ruumishuoneelta."
Merkitty-dvd:n takakansiteksti
Kuten Sajakorven tuotantoa ylipäätään, ei Merkittyäkään voi arvioida perinteisen mittapuun mukaan. Juoni on raakilemainen, mutta visio, tekemisen kipinä ja ideoiden virta korvaavat puutteet. Kaikessa hajanaisuudessaan, tyylittömyydessään ja tahattomassa koomisuudessaan sekin on ihastuttava, uniikki helmi.
Nuori Satu Silvo on pääosassa erinomainen, kahden maailman välissä hortoileva murtunut kaunotar. Hänen pitäisi olla itsemurhan jäljiltä kuollut, mutta sen sijaan hän kohtaakin Kuoleman. Idyllinen vanha Porvoo muuttuu kauhun näyttämöksi.
Eero Melasniemi on tapauksesta hämmentynyt lääkäri, vahva roolisuoritus, mutta karsealle peruukille on vaikea olla nauramatta.
Elokuva ei välttämättä ole tänä päivänä erityisen piinaava tai pelottava, mutta kokonaisuutena edelleen varsin vaikuttava. Visuaalisesti upea kirkkokohtaus karmii yhä mukavasti.
Mietin, että vajaan tunnin mittainen Merkitty olisi saattanut toimia vielä paremmin minisarjana. Alun spiritistinen istunto ja tulevia tapahtumia enteilevät rauhallisemmat vaiheet ovat kiehtovia. Elokuvan loppupuolisko menee niin hätäisen säikyttelyn puolelle, että vaikuttaa kuin yksittäisiä kauhunpalasia olisi vain ahneesti ahdettu toinen toisensa perään. Vaikka vauhdikkuudella on puolensa niin olisin viihtynyt Merkityn aavemaisessa maailmassa pidempäänkin.
💀
Näin Halloweenin kynnyksellä muutama vinkki, jolla luot lisäjännitystä pimeyteen:
Elokuva: Hohto.
Ismo Sajakorven suosikkikauhuleffa. Toimii aina.
Kirja: Kari Nenonen: Ken kuolleita kutsuu.
Siinä missä Sajakorpi oli suomalaisen yliluonnollisen tv-kauhun edelläkävijöitä niin Nenonen oli kirjallisuudessa. Ken kuolleita kutsuu on oma suosikkini Nenosen tuotannosta, mutta romaani Se ken tulee viimeiseksi on kuolema ja novellikokoelma Noitarovio ovat vahvasti kärkikolmikossa. Suosittelen tutustumaan.
Ja jos marraskuu etukäteen masentaa niin tänäkin vuonna sitä voi lyödä kulttuurilla, tässä Kirjavan tuvan vinkkejä muutaman vuoden takaa:
(Lisäyksenä vuoden 2021 blogitekstiin, että Marie Bengtsiltä on sittemmin suomennettu kolmaskin Hannah Lönn-dekkari "Murha sydänyöllä". Neiti Fisher nuoremman tutkimuksia-sarjaa ei valitettavasti enää löydy Yle Areenasta eikä Once Upon A Time in Hollywood-elokuvaa Netflixistä. Bloggari Saku Timonen on myös jäänyt eläkkeelle, mutta vanhempia kirjoituksia kannattaa lukea.)
Karmivan ihanaa Halloweenia ja loppusyksyä kaikille!
Neljäs elementti Ilma / Tähdetär
Taulusarjasta Elementtimagia
© Nina Merlina
Nina Merlina Art Instagramissa: https://www.instagram.com/ninamerlinaart/
Facebookissa: https://www.facebook.com/profile.php?id=61558689751789
Kommentit
Lähetä kommentti