MARILYN JA MINÄ / MARILYN-KESÄ OSA 1
Niin kauan kun jaksan muistaa olen rakastanut Marilyn Monroeta. Yritin palauttaa mieleeni mistä tämä kaikki sai alkunsa.
Olenko nähnyt lapsena televisiosta jonkun hänen elokuvistaan? Epäilemättä.
Mutta siinä missä muistan edelleen kuinka hurjan vaikutuksen Bette Davis teki Mitä tapahtuikaan Baby Janelle-elokuvassa en lainkaan saa päähäni mikä olisi ollut ensimmäinen näkemäni Marilynin leffa.
Jos jotain pitäisi veikata niin veikkaisin Piukkoja paikkoja. Tuolloin televisio oli keskeinen juttu, ennen VHS-nauhureiden mullistavaa tuloa jos jotain ei näytetty telkkarissa, ei sitä nähnyt oikein missään. Leffateatterit olivat tietty tärkeitä myös, mutta ainakaan kotikaupunkini teattereissa ei koskaan pyörinyt vanhempia elokuvia.
Olenko lukenut Marilynista jostakin? Hyvin todennäköisesti.
Lapsena ahmin Seura-lehden jatkokertomuksia oli aihe mikä hyvänsä (ja sitä kautta tutustuin mm. Elvikseen). Toinen 80-luvun alkupuoliskon popkulttuurin kivijalka eli Suosikki-lehti voi olla mahdollinen lähde.
Kirjasto? Kirjasto (ja etenkin musiikkiosasto) on aikoinaan toiminut alkusysäyksenä niin monelle asialle (mm. The Rolling Stones, Metallica, Kate Bush, Bon Scott) etten yllättyisi. Anthony Summersin Jumalatar Marilyn Monroe-historiikin lainasin kyllä kirjastosta, mutta se saattoi olla paljon myöhemmin. Samoin muistan ihastuttavan kuvakirjan, johon vuosikymmeniä myöhemmin törmäsin työskennellessäni kirjaston varastossa. Jälleenkohtaamisessa oli merkillistä lumoa.
Hallussani on edelleen ikivanha, mustavalkoinen Marilyn-postikortti. Muistan sen tunteen kun 9-vuotiaana kuvaa katsoessani käsitin, että nyt ollaan jonkinlaisen taianomaisen valovoiman ytimessä (kortti alla olevassa kuvassa).
Ja joitakin välähdyksiä noin 40 vuoden takaa: Tavaratalo Centrumista ostamani Marilyn Golden Great Collection-vinyylilevy (samasta paikasta löytyi myös Marlene Dietrich-kokoelmalp). Lontoon reissulla MM-paratiisi avautui: postikortteja, kalenteri ja kuvakirja, jonka olen säilyttänyt, vaikka se tätä nykyä aika repaleinen onkin (alla olevassa kuvassa). R-kioskin näyteikkunassa ollut vaalea vappuperuukki, joka toi mieleeni Marilynin Sopeutumattomissa. Televisiosta Piukat paikat, Bussipysäkki, Prinssi ja revyytyttö, Kuinka miljonääri naidaan...Näistä se jotenkin lähti ja ikimatkalla ollaan.
Arkistojeni aarteita: Marilyn-kuvakirja 80-luvulta ja vielä vanhempi postikortti.
Kirjavassa tuvassa vietetään Marilyn-kesää joka starttaa tähden syntymäpäivänä 1. kesäkuuta ja jatkuu kuolinpäivään 4. elokuuta saakka. Tarkoituksena on ainakin arvioida elokuvia ja kirjoittaa mitä ikinä muutaman kuukauden aikana mieleen juolahtaakaan. Marilyn on aiheena niin tavattoman - voisi jopa sanoa mahdottoman - laaja; erilaisia näkökulmia ja tasoja riittäisi.
Tässä kaikille kiinnostuneille lähtöpaketti MM-elämään:
KIRJA:
Donald Spoto: Marilyn Monroe
Laadukas, syvääluotaava ja perusteellinen elämäkerta. Kirjailija Spoto ei tunge Marilynia ahtaaseen muottiin eikä pahantahtoisesti mehustele sen enempää skandaaleilla kuin tragediallakaan. Elävä historiikki monitahoisesta, lahjakkaasta ja aliarvostetusta ihmisestä.
ELOKUVA:
Herrat pitävät vaaleaveriköistä (Gentlemen Prefer Blondes)
Marilyn-elokuvien ikuinen timantti. Rooli höpsönsöpönä onnenonkija Lorelei Leenä aloitti tyhmä blondi-hahmojen loputtoman monistuksen, mutta siinä missä myöhemmin Marilynin hehkua hyödynnettiin täysin yhdentekevissä pöllöyksissä niin Herrat on mahtava kokonaisuus, tavattoman nokkela ja innostava. Myös Jane Russell verevän näpsänä Dorothyna on ihana. Tämä on kahden karismaattisen, seksikkään ja hauskan näyttelijättären loistosuoritus kaikinpuolin onnistuneessa ja vetävästi käsikirjoitetussa musikaalikomediassa.
BIISI:
River Of No Return
Marilynilla on monta ikimuistoisen valloittavaa ja menevää lauluesitystä, mutta olen aina pitänyt tästä haaveellisen surumielisestä balladista. Onhan se kieltämättä hivenen yksitoikkoinen eikä ole kestänyt aikaa erityisen hyvin, mutta siinä on silti villin luonnon ja kuoleman herkkiä kaikuja.
Seuraavassa blogitekstissä 1. kesäkuuta jatketaan Marilynin tähdittämillä elokuvilla. Katsottavien ja arvosteltavien pinossa on kolme hyvin erityyppistä filmiä: jännäri Niagara, lännenelokuva Joki, jolta ei ole paluuta ja musikaali Rytmiä veressä. Pysy siis kesä säihkyvässä MM-menossa mukana!💋
EDIT. Osa kaksi ja Niagara:
Arkistojeni aarteita: Marilyn-leikekirja ja kaksi vanhaa lehtiartikkelia
Kommentit
Lähetä kommentti