Ninan kirjava tupa

Olemme edenneet käsikirjoittaja/ohjaaja Ismo Sajakorven kauhutuotannon kolmanteen ja viimeiseen osaan, nyt arvioitavana vuonna 1984 ilmestynyt tv-elokuva Merkitty. Aiemmat tekstit voi lukea täältä: Soittorasia-sarja:   https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/09/kauhun-ja-painajaisnakyjen-mestari-ismo.html Painajainen-sarja:   https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/09/kauhun-ja-painajaisnakyjen-mestari-ismo_23.html MERKITTY Näin Merkitty-elokuvan ensimmäisen kerran noin 8-vuotiaana ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta - eikä olisi pitänyt. Pelkäsin kuollakseni viikkokaupalla, etenkin sitä homeenhohtoista silinteriäijää. Enkä koskaan unohtanut kokemusta, vaikka vuosien saatossa muistikuvat hapertuivatkin. Kukaan lähipiiristäni ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta leffasta joten aloin vähitellen epäillä oliko sitä koskaan ollut olemassakaan. Miten valloittavan Sajakorpimaista! Mutta olihan se olemassa. Ja jälleennäkeminen vuosikymmenten jälkeen oli merkittävä elämys. "Hy...

Kolmiosainen kokonaisuus käsikirjoittaja/ohjaaja Ismo Saja korven kauhutuotannosta jatkuu. Edellisen blogikirjoituksen pääosassa oli 70-luvun minisarja Soittorasia, nyt loikataan 80-luvulle hypnoottiseen Painajaiseen. Myös ratkaisu Edgar Allan Poen arvoitukseen löytyy tekstin loppupuolelta.   Aiempi arvio Soittorasiasta ja Poe-mysteeri löytyvät täältä: https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/09/kauhun-ja-painajaisnakyjen-mestari-ismo.html PAINAJAINEN Siinä missä Soittorasian yksittäinen kohtaus on jäänyt kaikessa kammottavuudessaan ikiajoiksi katsojien mieleen niin Painajainen on nimenomaan kokonaisuutena traumatisoinut lukuisia ihmisiä. Sitä on verrattu toiseen 80-luvun hyytävään kauhusarjaan Hiidenvirtaan, mystiseen Twin Peaksiin (näiden kahden sarjan tarinan ja kuvaston yhteneväisyydet ovat hämmästyttävät. Ja edelläkävijänä pidetty Twin Peaks ilmestyi useampia vuosia Painajaisen jälkeen), piinaavan aavemaiseen Hohtoon ja Hitchcockin psykologisiin trillereihin. Eli suhteellisen hyv...

Näyttelijä, teatteri- ja tv-ohjaaja Ismo Sajakorpi on suomalaisen kauhutuotannon pioneeri, jonka vaikuttavampia töitä ovat minisarja Soittorasia, elokuva Merkitty ja tv-sarja Painajainen. Hän sekä käsikirjoitti että ohjasi teokset.  Tällä kertaa Kirjavassa tuvassa sukelletaan näihin taidonnäytteisiin.  Jottei blogiteksti menisi kerralla liian pitkäksi ja laveaksi niin jaan arviot kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään Soittorasiaa, kirjoitus Painajaisesta ilmestyy heti perään viikonloppuna ja Merkitty lokakuun puolella. Pysykää siis mukana, se kannattaa. SOITTORASIA Kolmiosainen jännitysdraama Soittorasia on vuodelta 1974, pääosissa Esko Roine (Pentti Alanko) ja Marjukka Halttunen (Irma Alanko). Sarjassa ei ole vielä Sajakorven myöhemmälle tuotannolle tyypillistä unenomaista, piinaavaa kauhutunnelmaa ja surrealistista hulluutta vaan keskiössä on ensisijaisesti vauhdikas rikostarina. Paitsi: jos kauhusta puhutaan niin Soittorasiassa nähdään yksi Suomen elokuvahistorian...

Tervetuloa tupaan kesätauon jälkeen! Joskus ajatuksen- ja tekemisenvirtaa on mahdoton pysäyttää. Katsoin vuosien jälkeen uudelleen Arturo Perez-Reverten romaaniin löyhästi perustuvan elokuvan Yhdeksäs portti. Siitä mieleeni tuli 1200-luvulla böömiläisessä luostarissa syntynyt kirjakokoelma Codex Gigas, jota kutsutaan myös Paholaisen Raamatuksi. Samalla halusin nähdä jälleen tv-sarja Robin Hoodin jakson Cromm Cruac. Cromm Cruacista puolestaan sain kimmokkeen katsoa tositapahtumiin osittain perustuvan, kauhudraamaksi kuvatun leffan Lords of Chaos. Chaosista mieleeni tuli Joe R. Lansdalen romaani Yöjuoksijat... Ja niin edelleen. Tällä kertaa Kirjava tupa muuttuu tummasävyiseksi tuvaksi ja aion käsitellä näistä kahta aihetta: lyhyesti Codex Gigasia ja laajemmin Lords of Chaos-elokuvaa. Yhdeksännestä portista ja Cromm Cruacista kenties myöhemmin.  XV Goetia / The Devil Taulusarjasta The Major Arcana/ The Path of Magic Tarotdeck sekatekniikka kankaalle © Nina Merlina Nina Merlina Art Ins...

Tarot-korteilla ja jännärillä jatketaan. Mikäli et ole lukenut blogitekstin ensimmäistä osaa, voit lukea sen täältä: https://kirjavatupa.blogspot.com/2023/05/tarot-kortit-fiktiivisessa.html Tässä jälkimmäisessä osassa arvioitavana Kate Greenin Kuun varjo .  Lopussa ratkaisu Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopeli n arvoitukseen. KATE GREEN: KUUN VARJO Karisto 1987 Suomentanut Kaarina Jaatinen Tarot-kortit kuvassa: Modern Witch Tarot Deck by Lisa Sterle Kate Green ei ole minulle entuudestaan tuttu kirjailija, Yön enkelin (1989) kasarihenkisen kansikuvan muistan joskus nähneeni. Ilmeisesti hänen tuotannostaan ei ole suomennettu kuin nämä kaksi kirjaa, mutta pakko myöntää ettei  Kuun varjon perusteella tämä ole erityisen suuri menetys. Selvänäkijä ja Tarot-tulkitsija Theresa Fortunato pestautuu poliisin apulaiseksi tutkimaan erikoista murhasarjaa, tappaja jäljittelee murhissaan Tarot-pakan Miekkakortteja. Theresa saa vahvoja näkyjä, tuntee uhrien tuskan ja on pian itsekin ilmiömäisten...

Kirjavassa tuvassa on tällä kertaa aiheena fiktiivisiä kirjoja, joissa Tarot-kortit ovat mukana tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Olen jakanut tekstin kahteen osaan pituuden takia, tässä ensimmäisessä osassa käsitellään Ruth Waren ja Virpi Hämeen-Anttilan jännäreitä. Jälkimmäinen osa ilmestyy parin viikon päästä eli noin 10. kesäkuuta. Kokeile myös osaisitko ratkaista Hämeen-Anttilan luoman pirullisen pahiksen "Puusepän" arvoituksen, löytyy blogikirjoituksen loppupuolelta. Kaksi viikkoa aikaa pähkäillä. (Minä en olisi osannut.) RUTH WARE: ROUVA WESTAWAY ON KUOLLUT Otava 2019  Suomentanut Antti Saarilahti Kirjan kansikuva: Dan Mogford Tarot-kortit kuvassa: Karma Music Tarot Cards, Tarot of The Old Path, Tarot of The Witches, Russian Tarot ja Modern Witch Tarot Cards Olen aiemmin lukenut Ruth Warelta kaksi ja puoli kirjaa, esikoisteos Synkän metsän siimeksessä oli nuorisokirjamainen, vähän lapsellinen,  Nainen hytissä 10 puolestaan eteni tahmeasti, mutta pa...

Brittiläinen The Guardian-lehti listasi muutama päivä sitten kaikki 69 Euroviisuvoittajaa kautta aikojen heikoimmasta parhaimpaan. En paljasta enempää, mutta jumbosijalle jäi Ruotsin veljeskolmikon Herreysin Diggi-Loo Diggi-Ley vuodelta 1984. Voi Herreys, me ainakin tykkäsimme. Paitsi siitä Peristä. Koko lista löytyy täältä: https://www.theguardian.com/music/2023/may/11/all-69-eurovision-song-contest-winners-ranked Miltä oma listasi näyttäisi?  Kaikkia ei voi muistaa, mutta tässä on oma viisuvoittajien TOP 5 : 5. Eimear Quinn: The Voice (Irlanti, 1996) https://www.youtube.com/watch?v=TpdRtIM45ts Vähän pitkäveteinen, mutta Irlanti, viulu, heijastuksia Clannadista ja hemmetin kovaa laulava nainen - toimii aina. 4. Sèverine: Un banc, un arbre, une rue (Monaco, 1971) https://www.youtube.com/watch?v=T6ERpWOsXYs Hieno kappale, josta artisti Carola teki myös hienon suomenkielisen version Penkki, puu ja puistotie. 3. Abba: Waterloo (Ruotsi, 1974) https://www.youtube.com/watch?v=k2IEcpmv...