KOLME SYYTÄ RAKASTAA MARILYNIA / MARILYN-KESÄ OSA 5
Kirjavan tuvan Marilyn Monroe-teemakesä on tullut päätökseensä eli vuorossa viides ja viimeinen osa. Alkuperäinen ajatukseni oli viettää päivä "Marilynina", mutta jo pelkkä tähden ruokavalio - aamuisin kaksi raakaa kananmunaa sekoitettuna lasilliseen kuumaa maitoa - oli näillä hellelukemilla liikaa.
Sen sijaan kokosin kolme pätevää syytä rakastaa Marilynia - vaikkei hänen elokuvistaan, julkisuuskuvastaan tai imagostaan välittäisikään.
Aiemmat blogitekstit voit lukea täältä:
Osa 1, muistojani Marilynistä, arkistojen aarteita sekä kirja-, leffa- ja musiikkivinkit:
Osa 2, arviossa läpimurtotrilleri Niagara taustatekijöineen ja jälkijäristyksineen:
Osa 3, arviossa pitkäpiimäinen Joki, jolta ei ole paluuta taustakohinoineen ja jälkijylyineen.
Selvityksessä myös ankkakaunotar Kultu Kimalluksen esiäiti. Onko se Marilynin roolihahmo vai joku muu?
Osa 4, arviossa kammopläjäys Rytmiä veressä taustatansseineen ja jälkijäykistelyineen. Onko musikaalin pahanmaineinen Heat Wave-esitys niin karmivan roisi kuin väitetään?
Ja nyt varsinaiseen asiaan eli kolme syytä rakastaa Marilyn Monroeta:
SYY YKSI:
MARILYN ON IKUINEN INSPIRAATION LÄHDE
Marilyn on vuosikymmenestä toiseen innoittanut kuvataiteilijoita, kirjailijoita, runoilijoita, elokuvantekijöitä, näyttelijöitä, muusikoita, laulajia...Hän ei ole koskaan kadonnut minnekään.
Mm. Andy Warhol, Madonna, Rihanna, Elton John, Joyce Carol Oates, Nicki Minaj ja Debbie Harry ovat inspiroituneet hänestä - vain muutamia mainitakseni.
Suomessa mm. Juice Leskinen ja Mercedes Bentso ovat kirjoittaneet hänestä sanoituksia, Arto Melleri ja Tua Förström runoja ja Anna Eriksson tehnyt hänen elämäänsä löyhästi perustuvan, kokeellisen elokuvan nimeltä M.
Disneykään ei ollut immuuni Marilynin viehätysvoimalle vaan Peter Pan-elokuvan (1953) hurmaavan Helinä-keijun ulkonäkö ja olemus napattiin Marilyniltä.
Ilman Marilynia kulttuurimaailma olisi huomattavasti köyhempi paikka.
SYY KAKSI:
MARILYN EI KOSKAAN PAINANUT ALAS MUITA NAISIA
Hollywood, yleisö ja lehdistö rakastivat kilpailuttaa kaunottariaan; vertailla, aiheuttaa kateutta, mielipahaa, kärhämää ja mehevää loanheittoa. Kahden näyttelijätärdiivan, Bette Davisin ja Joan Crawfordin välinen katkerankateellinen vihanpito oli vuodesta toiseen elokuvastudiolle ja lehdistölle melkoinen herkkupommi.
Marilynin kohdalla se ei onnistunut.
Marilyn ei ollut häijy, ilkeä eikä minkäänlainen diivailija vaan arvosti valtavasti naispuolisia kolleegoitaan. Herrat pitävät vaaleaveriköistä-elokuvassa ei ollut vähäisintäkään kilpailua tai kyräilyä toisen pääosanesittäjän Jane Russellin kanssa - ei puolin eikä toisin. Marilyn avoimesti ihaili kanssanäyttelijäänsä ja Jane Russell, joka lähtökohtaisestikin oli aina ystävällinen, rauhallinen ja rautainen ammattilainen, piti paljon Marilynista.
Kuinka miljönääri naidaan-leffan kuvauksissa alkuasetelma oli herkullinen - ja takuulla millilleen suunniteltu. Pääosissa olivat Lauren Bacall, Marilyn ja Betty Grable. Betty Grablen piti alunperin olla hieman aiemmin samana vuonna ilmestyneen menestysmusikaali Herrojen pääosassa, mutta rooli annettiinkin viime tipassa Marilynille perusteluna, että MM oli nuorempi, sulokkaampi ja kiinnostavampi kuin Grable. Tässä olisi vahvat ainesosat tulevalle kissatappelulle.
Höpsis, Betty Grable ei ollut moksiskaan. Eikä Marilyn liioin vahingoniloinen. Naisten välille syntyi lämmin ystävyyssuhde. Kun Grablen ikävä kohtelu Herrojen Lorelei Leen roolin tiimoilta tuli kuvausten aikana puheeksi niin Grable totesi sydämellisesti Marilynille: "Kultaseni, minä olen saanut osani - ota sinä nyt omasi."
Mutta keinoja ja konflikteja kaihtamaton Joan Crawford ei pettänyt draamamuheilunhaluisia tälläkään kertaa. Hän kutsui lehdistön vartavasten koolle kertoakseen mielipiteensä Marilynista. Suorasanaisesti hän ilmoitti pitävänsä Marilynia irvokkaana ja tuomitsi miten tämä käytti halpahintaisesti seksuaalisuuttaan hyväkseen.
Tällainen arvostelu oli luvalla sanoen sekä hämmentävää että tekopyhää Crawfordilta. Hän oli itse noussut kuuluisuuteen seksikkäänä showtyttönä ja ilmoitti uransa alkuaikoina lehdistölle rempseästi: "Terveen amerikkalaisen tytön tuntee hänen vähäisestä vaatetuksestaan."
Marilyn ei vastannut Crawfordille samalla mitalla ja voitti kaikki puolelleen.
Joan Crawford sai lehdistön innostumaan mutta Marilyn ei lähtenyt ilkeilyyn mukaan
SYY KOLME:
MARILYN JA ELLA FITZGERALDIN TAPAUS
Marilynin suuri idoli, jazzlaulaja Ella Fitzgerald ei 50-luvulla saanut esiintyä Hollywoodin suositummassa yökerhossa Mocambossa ihonvärinsä takia. Marilyn soitti suoraan yökerhon omistajalle ja ilmoitti että mikäli he palkkaisivat Ellan hän olisi keikoilla näkyvästi paikalla. Omistaja buukkasi Fitzgeraldin samantien.
Marilyn piti lupauksensa, hän istui yleisön joukossa kuuntelemassa Ellaa jokaikinen ilta ja supertähden läsnäolo toi arvatenkin paikalle mielinmäärin lehdistöä, ihailijoita ja kiinnostuneita ihmisiä.
"Minun ei sen jälkeen tarvinnut enää koskaan esiintyä pienillä klubeilla", Ella Fitzgerald totesi myöhemmin. "Marilyn oli harvinaislaatuinen nainen, aikaansa edellä."
Marilyn ja Ella
JÄLKISANAT
"On aika astua sisään kuoleman pukuhuoneeseen, Norma Jean"
(Arto Mellerin runosta Nuku rauhassa Norma Jean)
Marilyn menehtyi traagisesti 4. elokuuta 1962, 36-vuotiaana. Uransa aikana hän näytteli yli kolmessakymmenessä elokuvassa, joista noin kymmenessä hän oli pääroolissa. Yli kymmenen vuoden ajan hän oli Hollywoodin vetovoimaisin supertähti.
Mutta Marilyn oli paljon enemmän kuin pelkkä lumoava ulkokuori. Hän oli sivistynyt ja lahjakas ihminen, joka luki ja kirjoitti paljon. Hänellä oli taiteilijan sielu. Siinä on jälleen yksi syy lisää rakastaa häntä.
"Elämä-
kuljetat minua kumpaankin suuntaasi
Riipun jollain lailla pää alaspäin enimmäkseen
mutta lujana kuin hämähäkinseitti tuulessa
- elän enemmän kylmässä kimmeltävässä huurteessa
Mutta helmikoristeissa säikeissäni on värit, jotka
olen kerran nähnyt maalauksessa
- voi elämä, ne huijasivat sinua."
- Marilyn Monroe
Kuva Marilynin viimeiseksi jääneestä elokuvasta Misfits-Sopeutumattomat 1961
Kommentit
Lähetä kommentti